Mitä ovat ”ajatusjäljet”?

– Ne ovat sellaisia ajatuksia, joista on syntynyt kuvia. Ja ne kuvat säilyvät, vaikka ajatukset ja mielipiteet tulevat ja menevät ja jäävät ajan ja iän ja parhaassa tapauksessa persoonankin kehittymisen myötä ehkä menneisyyteen. Nämä kuvat olen kuitenkin kaikki yhden vuoden aikana ajatellut ja tällaisen teoskokonaisuuden ne ovat muodostaneet.

Onko sillä merkitystä, jos kuvan synnyttämä ajatus on tullut ja mennyt ja mielipide ehkä muuttunut?

– Itselleni näissä töissä on tärkeää se, että jokaikinen on aikoinaan ensin ”täysillä ajateltu” ja vasta sitten valmiiksi tehty. Että ihan mitä tahansa näihin ei ole laitettu. Mutta onko taulu hyvä, jos tekijä on erilainen kuin oli teoksen syntyhetkellä, se on katsojan käsissä. 

– Jos vertaa vaikkapa popmusiikkiin, niin eikös joillain artisteilla ole biisejä, jotka on aikoinaan tehty, levytetty ja julkaistukin, mutta joita he eivät enää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä maailman muututtua halua välttämättä esittää.

– Ehkä nämä työt sitten sopivat jollekin sellaiselle, jolla on ollut tai on jopa ehkä vieläkin samankaltaisia mielipiteitä. Toisaalta olen iloinen omasta kehittymisestäni ja toisaalta kuitenkin toivon, että nämä työt kelpaavat seinälle itsenäisinä teoksina, ketään tarkoituksellisesti loukkaamatta tai riitaa haastamatta.

Sanoit aiemmin, että ”saa olla naiivia”. Mitä tarkoitat sillä?

– Ehkä sellaista katu-uskottavuutta… vai onko se bisnesuskottavuutta? Sellainen ajatusmalli, että ”jos noin sanoo, ei koskaan pärjää bisneksessä” – en välitä sellaisesta enää lainkaan. 

– Pidän kuitenkin itseäni järkevänä ihmisenä, sellaisena joka ymmärtää vaaroja. Mielestäni ihmisten pitäisi antaa toisilleen pikkuasiat anteeksi, jos kyse on kuitenkin ihan järkevästä ihmisestä.

Näyttelyn töissä erottuu neljä teossarjaa. Pelikorttitöissä on kuva-arvoituksen elementtejä.

– Jossain vaiheessa musta tuli ehkä vastoinkäymistenkin jälkeen semmoinen ihminen, että mä aloin kertoa suurin piirtein kaiken mitä mielessäni on. Tai pystyin kyllä salaamaan ihmisten keskellä paljonkin asioita, mutta kuitenkin musta tuntui siltä, että joudun kertomaan aina kaiken. Näissä töissä on ajatuksia ja muistoja sekä ehkä vielä “muistoja”, mahdollisissa lainausmerkeissä.

Aiemmissa töissä ja osassa tämänkin näyttelyn teoksia esiintyy viivakoodeja ja QR-koodeja. Myös pelikortit ovat yhdenlainen koodi.

– Pelikorteissa on sellaista yleistä, eri maihin ja kortteihin liittyvää symboliikkaa. Näissäkin töissä kaikissa on sisältö, joissain signaali on ehkä heikompi kuin joissain toisissa, mutta kaikissa niissäkin on ajatus, joka on ajateltu valmiiksi ennen kuin työtä on alettu tehdä.

– Oli iloinen yllätys, että Prismasta löytyy fyysisiä pelikortteja vielä tänäkin päivänä. Eikä edes maksa paljon!

Vanerille tehtyjen töiden sarjassa on esittävämpää ja globaalimpaa aihetta.

– Ensimmäisen näyttelyn (“Ensin / viimein” Tampereen Galleria Himmelblaussa marras–joulukuussa 2023) jälkeen musta tuntui, että olisi ehkä hyvä piirtää vähän enemmän. Luultavasti siksi, että varmaan itsekin reagoin joskus selkeään piirrokseen voimakkaammin kuin täysin abstraktiin väripläjäykseen.

– Nykyään uutiset tulee kymmenen kertaa päivässä monelta kanavalta. Pallo on pyöreä ja kaikki liittyy kaikkeen, ulkomaailma vyöryy koko ajan silmistä ja korvista sisään. Joissain noista töistä on esimerkiksi kreikkalaisia pylväitä, mutta niin on jossain Capitol Hillilläkin kaikki tehty antiikin Kreikan tyyliin. Tuntuu, että melkein kaikki on sitä samaa perintöä, jossa toisilla vain on onnekkaammat olot kuin toisilla.

Vaneritöitä yhdistää myös viivakoodi. Sen löytää niistä ainakin, jos on aiempia teoksiasi nähnyt.

– Se on niitä elementtejä, jotka ensimmäisestä näyttelystä pääsivät “jatkoon”. Näissä viivakoodia on tietysti käytetty aika eri tavalla. Aiemmissa töissä se oli mukana enemmän itsessään, nyt se on pikemminkin osa kokonaisuutta.

Kuuden suurikokoisen maalauksen sarjassa voi nähdä ainakin pääkalloja ja enkeleitä.

– Ne on tehty tämän näyttelyn töistä ensimmäisinä. Että jos puhutaan ”ajatusjäljistä”, ne ovat niitä ihan ensimmäisiä. Ja jos olen jotenkin onnistunut muuttumaan tai menemään eteenpäin, niin ne ovat itselle, jos näin voi sanoa, myös niitä ”vanhentuneimpia”.  

Onko väärässä, jos kahdessa työssä näkee enkelin?

– Enkeli voi olla muutosvoima. Se ei ole välttämättä pelkästään mikään passiivinen “hyvän” ilmentymä.

Monissa uusissakin töissäsi tekstielementtejä. Miten tärkeää tekstejä on lukea?

– Osittain ne toimivat ihan sellaisena nykyaikaisena, visuaalisena elementtimassana, samalla tavalla kuin vaikka aikakauslehtien kansissa, mutta kyllä mä nekin olen ajatellut. Teksteihin ei kuitenkaan kannata kiinnittyä liikaa; ne ei “päätä” tai välttämättä kiteytä ollenkaan mistä se kuva kertoo. Jollain tavalla ne kuitenkin aina liittyvät siihen kuva-aiheeseen. ;utta ne on hetkessä syntyneitä ajatuksia, eikä niitä ei ole koskaan hirveän pitkään harkittu.

Siksikö tekstejä on osittain myös peitetty?

– On siinä sellaista ajattelua, että en mä nyt ehkä ihan noin enää sanois. Jotkut tekstit olen kuitenkin jättänyt näkyviin. Työt on aina kokonaisuus. Kaikki elementit, sekä kuvat että tekstit, kuuluu siihen.

Mitä aiot piirtää tai maalata seuraavaksi?

– Tarvikkeita on olemassa, joitain muistiinpanoja on tehty. En voi olla varma, mutta ehkä siirryn pikkuisen niin sanotusti klassisempaan suuntaan.. Ehkä vielä vähän enemmän semmoista esittävää piirtämistä.

Mikä merkitys on sillä, että tämä näyttely järjestetään Nokialla?

– Nokialla olen syntynyt ja Nokian lukiosta kirjoitin. Ehkä sillä on merkitystä. En vain tiedä, asuuko Nokialla enää ihmisiä, jotka ovat olleet vaikuttamassa mun nuoruusvuosiini. Jos on, niin tervemenoa näyttelyyn mun puolestani.

Mitä haluat kertoa tästä näyttelystä?

– Se on väsyneen miehen viimeinen yritys. Ja mikä on väsyttänyt miehen on se, että yritys ei sattuneista syistä osunut kahtakymmentä vuotta aikaisempaan ajankohtaan.

– Olen 46-vuotias. Jos olisin kaksikymmentä vuotta nuorempi, energiaa olisi varmasti paljon enempään kuin nykyään. Silti, en ole hidastamassa vauhtia vaan nimenomaan yrittämässä löytää itsestäni lisää virtaa.

– Jos ihminen ei enää pysty ”markkinadraiviin”, niin tulevatko kaikki hänen ajatuksensa silloin mitätöidyksi? Vaikka tämä on ensimmäinen näyttelyni, tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen elämäni.

Miksi ensimmäinen näyttelysi toteutuu vasta nyt?

– Menin nuorena täysillä mukaan skeitti- ja lumilautaporukoihin. Olin mukana Burton- lumilautamerkin Suomi-tiimissä 17-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Se oli intensiivistä aikaa, käytiin laskemassa ulkomaillakin.

– Vaikka aloin tehdä pesäeroa siihen touhuun jo kaksikymppisenä, tiedän yhä sen mindsetin. Se on oma kokonainen maailmansa, joka on kuitenkin ehkä vain viisi prosenttia koko maailmasta. Siinä on oma sisäinen logiikkansa, jonka perusteella voi olla vaikka kuinka kova jätkä. Mutta koko maailman näkökulmasta se touhu on melkeinpä naurettavaa. Järkevämpi nuori ihminen ei olisi ehkä niihin porukoihin lähtenyt, ja taiteilijanhan pitäisi kai osata toimia oikein heti alusta lähtien.

– Kostamisesta sanotaan, että jos sellaista haluaa, niin se on itselle vain haitaksi. Nämä on mulle aika kipeitäkin asioita, mutta osittain niiden takia saan pitää ensimmäisen taidenäyttelyni vasta nyt 46-vuotiaana.

Mitä haluat kertoa teoksistasi?

– En tiedä sallitaanko esikoistaiteilijalle mahdollisuus vastata hiljaisuudella. Mutta jos sallitaan, niin otan sen ja kiitän nöyrästi.

Miksi maalaat?

– No, se on yksi kysymys. Mutta ei kai muutkaan maalarit muuta tee kuin maalaa. Mun haaveeni on nuoresta asti ollut se, että voisin olla taiteilija. Nyt olen elänyt omaa arkeani yli neljäkymmentä vuotta.

– Tuntuisi ihmeelliseltä, jos näiden teosten tekemistä pidettäisiin joskus ihan oikeana työnä. Nyt nysvään näitä tauluja täällä kotonani, yhtä toisensa perään. Tätäkö taiteilijan arki sitten on? Tältäkö tuntuu olla taiteilija?

Millä tavalla teoksesi syntyvät?

– Nuorempana olisin varmasti tehnyt tarkempaa tai esittävämpää, piirtänyt ihmisiä anatomisesti mahdollisimman oikein. Mutta näissä meininki on semmoinen, että olen antanut mennä vaan.

– Se on semmosta flowta. Käytännössä se on sitä, että valmistan kankaan tai jonkin muun pohjan. Sitten katson sitä pohjaa ja yksi juttu johtaa seuraavaan. Ei siinä oikein muuta ole.

Mistä tiedät, että teos on valmis?

– Tasapaino on mulle se sana. Pyydänkin kaikilta anteeksi sitä, jos näyttelyssä on esillä työ, jossa on asetelmallisesti jotain korjattavaa.

– Jos muutan työtä, teen sen harmonian tai balanssin takia. Jos fokusta pitää siirtää vasemmalle, oikealle, alas tai ylös, silloin teen siihen jotain lisää.

– Valmiin työn tunnistan siitä, etten enää uskalla koskea siihen. Se on valmis silloin, kun se jättää seuraaville töille puhtaan pöydän.

Mitä haluat sanoa näyttelyyn tulevalle ihmiselle?

– Uskon ymmärtäväni mitä taiteelta yleensä odotetaan. Siitä en ole ihan varma, onko näiden teosten tarkoitus olla mitään ”taidetta”, mutta jos joku näkee niissä sellaista, niin olkoon hyvä vaan.

– Sen sanon, että minut kyllä näistä teoksista näkee. Jokainen ei varmasti kuitenkaan tartu syöttiin. Jos joku näistä sellaisen yrittävän miehen näkisi, niin se melkein jo riittäisi.